Sain maalattua Goethen kolmioni loppuun, ja kävimme läpi myös hieman teoriaa siihen liittyen. Kolmiosta on helppo nähdä vastavärit, ja niiden merkitys on myös arjessamme suuri; vastavärejä voi nähdä muun muassa tehokeinona erilaisessa mainonnassa tai vaikkapa liikennevaloissa. Opin, että jokaiselle värille on olemassa vastaväri.
Puhuimme myös Josef Albersin teoksesta Värien vuorovaikutus. Albersin mukaan Goethen kolmiota voi jakaa useisiin kokonaisuuksiin. Neljä ylintä ruutua muodostavat mahtavat värit. Vasemman sivun viisi ruutua ovat kirkas kokonaisuus, oikea sivu puolestaan vakava. Oikean alalaidan neljä ruutua muodostavat melankolisen kokonaisuuden, vasen alalaita on puolestaan seesteinen. Alarivin viisi ruutua muodostavat pohtivan kokonaisuuden. Opin myös, että harmaa kannattaa sekoittaa vastaväreistä. Havainnollistavien esimerkkien avulla huomasimme, että ympäristö vaikuttaa siihen, miltä värit näyttävät.
Teimme myös vedoksia viime kerralla kaivertamistamme laatoista. Kokeilin sekä koho- että syväpainoa.
Kohopainossa sekoitetaan aluksi sopiva sävy ja valitaan taustapaperi. Väriä kokeillaan pleksin päällä levittäen sitä telalla. Kun väri on sopivan sävyinen ja leviää hyvin, sitä telataan tasaisesti pvc-laatan pintaan. Laatta asetetaan hieman kokoaan suuremman paperin päälle ja painetaan puristimella muutama kerta. Näin väri on tarttunut paperin pintaan, mutta urat jäävät vaille väriä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti