7.11 neljäs demo

Tiedossa oli kuvanmuokkausta, johon lähdin innoissani ja kokeilevalla otteella mukaan. Käytimme GIMP-kuvankäsittelyohjelmaa, joka oli minulle uusi. Sen käyttö ei kuitenkaan ollut kovin monimutkaista. Aloitimme omakuvalla, josta muokkasimme kontrastia ja kirkkautta. Tavoitteena oli saada kuvasta mustavalkoinen, ja harmaan sävyt pois. Tehtävä oli haastava, sillä kuvassani oli paljon valoja ja varjoja. Tuntui siltä, että vaikka kuinka säädin asetuksia, sävyjä oli aina liikaa. Lopulta tyydyin ”melko hyvään” ja menin seuraavaan tehtävään.

Toisessa tehtävässä yhdistimme kaksi kuvaa. Alussa minulla oli kuva itsestäni ja serkustani Berliinin olympiastadionilla. Tavoitteenani oli siirtää meidät Hollantiin, keskelle auringonlaskua. Rajasin stadionin pois ja liitin naamamme auringonlaskun päälle. Tämän jälkeen alkoi pikkutarkka työ; mahdollisimman suuri osa stadionin sävyjä mm.hiustemme seasta ja ääriviivoista yritettiin häivyttää. Käytin sekä pyyhekumityökalua että pipettiä, ja yllätyin siitä, miten tarkkaa jälkeä halusin tehdä. Olen lopputulokseen melko tyytyväinen.

Viimeisenä teimme lehden kannen www.kansikuva.fi-sivustolla. Toimin melko reippaasti ja intuitiivisesti. Päätin koittaa tehdä yksinkertaisen tyylikästä jälkeä ja sinisen sävyjä, kun normaalisti tehdessäni koko tila täyttyisi väreistä. Jätin kanteen myös tehokeinoksi kaistaleen tyhjää. Lopputulos on minulle epätyypillinen, mutta silti jollain tavalla minun näköiseni.

Kansikuvatyökalu oli melko yksinkertainen käyttää, ja voisin kuvitella esimerkiksi kuudesluokkalaisten innostuvan siitä. Oman kansikuvan tekeminen voisi opettaa, miten lehdet käyttävät valtaa ja mitä keinoja heillä on vaikuttaa lukijoihinsa jo pelkän kannen perusteella.

24.10 kolmas demo

Sain maalattua Goethen kolmioni loppuun, ja kävimme läpi myös hieman teoriaa siihen liittyen. Kolmiosta on helppo nähdä vastavärit, ja niiden merkitys on myös arjessamme suuri; vastavärejä voi nähdä muun muassa tehokeinona erilaisessa mainonnassa tai vaikkapa liikennevaloissa. Opin, että jokaiselle värille on olemassa vastaväri.

Puhuimme myös Josef Albersin teoksesta Värien vuorovaikutus. Albersin mukaan Goethen kolmiota voi jakaa useisiin kokonaisuuksiin. Neljä ylintä ruutua muodostavat mahtavat värit. Vasemman sivun viisi ruutua ovat kirkas kokonaisuus, oikea sivu puolestaan vakava. Oikean alalaidan neljä ruutua muodostavat melankolisen kokonaisuuden, vasen alalaita on puolestaan seesteinen. Alarivin viisi ruutua muodostavat pohtivan kokonaisuuden. Opin myös, että harmaa kannattaa sekoittaa vastaväreistä. Havainnollistavien esimerkkien avulla huomasimme, että ympäristö vaikuttaa siihen, miltä värit näyttävät.

Teimme myös vedoksia viime kerralla kaivertamistamme laatoista. Kokeilin sekä koho- että syväpainoa.

Kohopainossa sekoitetaan aluksi sopiva sävy ja valitaan taustapaperi. Väriä kokeillaan pleksin päällä levittäen sitä telalla. Kun väri on sopivan sävyinen ja leviää hyvin, sitä telataan tasaisesti pvc-laatan pintaan. Laatta asetetaan hieman kokoaan suuremman paperin päälle ja painetaan puristimella muutama kerta. Näin väri on tarttunut paperin pintaan, mutta urat jäävät vaille väriä.

Syväpaino aloitetaan laittamalla paperi liukenemaan veteen noin 20 minuutiksi. Tämän jälkeen sekoitetaan haluttu värisävy muovisen pleksin päällä. Kun väri on sekoitettu tasaiseksi, se levitetään pahvisella palalla linolevyn päälle. Täytyy olla huolellinen siinä, että väriä menee erityisesti kaiverrettuihin uriin. Seuraavana juuri levitetty väri hangataan tarkasti pois laatan pinnasta käyttäen rättiä/kangastilkkua. Väriä jää ainoastaan kaiverrettuihin uriin. Noin 20 minuutin jälkeen paperi otetaan pois likoamasta ja liika kosteus poistetaan ikkunalastalla. Levy ja paperi asetetaan vastakkain ja rullataan puristimen läpi. Onnistuneessa lopputuloksessa muu paperi on valkoinen, mutta väri on tarttunut urista muodostaen halutun kuvion. Oma lopputulokseni hieman epäonnistui.

17.10 Toinen demo

17.10

Aloitimme tunnin luokittelemalla erilaisia taideteoksia pienissä ryhmissä. Kriteereinä olisi voinut olla mm. esittävyys tai tyylikausi. Ryhmäni päätti luokitella kuvat värien mukaan. Olen aina pitänyt kirkkaista väreistä, ja luulinkin, että värikkäät kortit olisivat suosikkejani. Yllätyksekseni katseeni kiinnittyi hillitymmälle puolelle. Korttien rauha, pysähtyneisyys ja tasapaino tekivät vaikutuksen. Valitsimme yhden kortin jokainen, ja perustelimme valintamme. Omassa kortissani oli talvinen metsä, korkeat puut, joiden päällä näkyi pala tähtitaivasta. Metsän laidalla istuivat tonttu ja kettu katsoen taivaalle. Kuvan tarina kiehtoi minua kirjoittajaihmisenä, ja mielikuvitus alkoi lentää. Myös vastakkainasettelu pienen ihmisen ja suuren metsän sekä taivaan välillä oli kaunis.

Alun jälkeen aloimme suunnitella omia laattoja. En tiennyt, mistä lähtisin liikkeelle, mutta ajatus kerronnallisuudesta oli jäänyt mieleeni. Joku mainitsi, että laattaan voi myös kirjoittaa, ja siitä tuli minun lähtökohtani; halusin, että teoksellani olisi sanoma. En pidä itseäni kuvataiteellisesti lahjakkaana, joten pyrin vakuuttamaan katselijan muilla keinoin.

Ensimmäinen idea, johon heti tartuin, tuli mieleen yllättäen. Olin kesän töissä hautausmaalla, ja useat kerrat pysähdyin katselemaan erästä hautakiveä. Siihen oli painettu sana tahdonvoima. Tuon sanan tahdoin sisällyttää työhöni yksinkertaisen kuvan kera. Kuvan, joka antaisi sanalle merkityksen.

Pyörittelin päässäni useita visioita kuvasta. Mieluiten olisin tehnyt yksinäisen, vanhan männyn kasvamaan kivikkoon. Ajattelin kuitenkin, etteivät taitoni riittäisi ilmaisemaan kuvan keinoin tilannetta. Tarvitsin jotain yksinkertaista ja pelkistettyä, niinkuin teksti.

Piirsin portaat. Ajattelin niiden lähtevän lieskoista tai merestä ja päätyvän taivaaseen. Ihminen olisi sitten puolivälissä väsyneenä raahautumassa ylöspäin. Tein portaat ja ihmisen, mutten lieskoja tai taivasta. Portaista tuli päättymättömät, mutta siitä huolimatta ihminen koetti vääntäytyä ylöspäin. Tahdonvoima, sehän oli lähtökohtani ja toiteutui noinkin pelkistetyssä ideassa.

10.10 Ensimmäinen demo

10.10 Suuntasin kuviksen demolle positiivisin mielin: odotin käytännön tekemistä. Toisaalta olen aina pitänyt itseäni kuvaamataidollisesti lahjattomana, eikä tekeminen ole tuntunut aina nautinnolliselta. Tällä kurssilla tahtoisinkin löytää tekemisen ilon, ja aion saada asenteeni oppiainetta kohtaan niin hyväksi kuin mahdollista. Kirjasimme odotuksia ylös.

Demolla piirsimme aluksi omakuvamme käyttäen hiiliä ja lyijykynää. Tartuin innokkaasti toimeen, mutta pian alkoi turhauttaa. Tuntui siltä, että jokainen viiva, jonka teen, ainoastaan huonontaa kuvaa. Pääsin kuitenkin suhteellisen hyvään tulokseen; vaikkei kuva näyttänyt juurikaan minulta, ihminen se silti oli!

Lisäksi kävimme läpi ja yhdistelimme vesivärien eri sävyjä. Tästä pidin todella, sillä rakastan värejä! Teimme Goethen kolmion, ja sen mittaaminen lyijykynälläkin tuntui omalta jutulta. Vaikka demo kesti kauan, oma fiilis parani loppua kohden ja tunneista jäi ihan hyvä mieli. Kolmioni jäi jonkin verran kesken. En voi sanoa odottavani innolla ensi kertaa, mutta en myöskään kammoa ajatusta. Kyllä tämä tästä!